Sivut

perjantai 2. marraskuuta 2012

Sama kaava


Se menee aina näin:
Kiire on kova. Tunti alkaa ihan just. Minuutti tai vähemmän ja KAIKKI tavarat hukassa! Puolipaniikkinen olotila kun levyt ei löydy. Mikrofonin tuulisuoja (siis se tupsumainen pehmopampula, joka laitetaan mikrofooniin) hukassa, ilman sitä ei voi ohjata. Täyspaniikki lähenee kun kiire kasvaa.
Seuraavassa hetkessä ollaankin jo salissa, tunti on käynnissä, mutta LEVY ON VÄÄRÄ. Apua. Nyt pitää soveltaa. Mieli komentaa itseään: ”keksi nyt hyvä nainen jotain, ei me voida koko tuntia kyykätä”. Aivot ei vain raksuta, yhtään ideaa ei tule mieleen, blackout kestää ikuisuuden.
Ja sitten, sitten se tapahtuu: Jumppaajat alkaa valua pois tunnilta, yksitellen tasaisena virtana...

... Ja sitten mä herään. Se oli siis vain uni, jälleen. Helpotus, jälleen.

Onneksi en tätä painajaista näe kovin usein, mutta silloin kun näen, se toistuu aina samanlaisena. Saatan joskus herätä kesken kaiken, jolloin en ehdi tuohon karmivimpaan blackout-kohtaan, mutta samat elementit toistuu: kiire, asiat hukassa, en muista mitä tulee seuraavaksi ja asiakkaat lähtee kesken tunnin pois. Alitajunta taitaa tässä minulle viestittää mitä eniten pelkään ;-) 
Onneksi unen mukaisesti ei ole ikinä vielä käynyt. Paitsi muistikatkokset, niitä kyllä tulee joskus. Mutta vaikka ne hetket tuntuvat ikuisuudelta, ne taitavat oikeasti kestää vain muutaman sekunnin.  

Oikeassa elämässä onneksi näin: 

Before...
... After :D 

Rauhallisempia unia toivotellen,
Suvi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti