Let's Zumba!

Sannan Zumba viikonloppu!


Päivä 1

 “Big smile!” ”Clap your hands!” ”Let’s zumba!” Näitä kajahti moneen otteeseen päivän aikana kun räjäytimme käyntiin Zumba basic1- ensimmäisen koulutuspäivän Master Class-tunnilla jonka superhyvä kouluttajamme ohjasi. Koulutus tapahtui Espoon Tapiolassa.

Pärjäisikö näillä yhden päivän ainaki? (Kuvasta puuttuu muutama eväs vielä) (c) Sanna Heikkinen

 Master Class tunnin jälkeen jatkoimme Merenguen ja Salsan parissa ja teimme useita erilaisia ja hauskoja harjoitteita. Välillä tuntui että olimme vain bailamaassa huippujen lattaribiisien tahtiin, eikä kouluttautumassa.

Porukka ei ollut minulle entuudestaan yhtään tuttu, mutta nopeasti siinä rentoutui ja uskalsi ottaa kontaktia eri ihmisten kanssa. Ensimmäinen päivä siis kulki melko nopeasti, koska energiaa riitti ja hauskaakin oli!

käsiksi materiaaleihin! (c) Sanna Heikkinen

 Illalla rentoutuessa oli onnellinen, mutta väsynyt olo!

 Päivä 2.

 Päivä 2 lähti reippaasti käyntiin Cumbian tahdissa jonka jälkeen siirryimme heti Reggaetoniin, vaikka minua vaivannut flunssa hieman verottikin oloani. Musiikki vei minut niin mennessään ettei tullut edes mieleen himmailla. Välillä pidimme taukoja ja puhuimme siitä miten Zumba-tuntia lähdetään rakentamaan ja mitä asioita pitää ottaa huomioon. Jouduimme itsekin myös estradille, mutta huumorilla selvittiin siitäkin!

Pääsimme loppupäivästä paljon tekemään itse ja muistuttelemaan mieleen opittuja asioita. Vaikka pääkoppa ei kaikkea jaksanut flunssan huuruissa vastaanottaa niin tehtävistä selvittiin ja muiden tsemppaus antoi voimaa!

Loppupäivästä rakensimme pienryhmissä omat koreografiat ja esitimme ne toisillemme ja voi sitä kannustushuutamisen ja nauramisen paljoutta! Päivä olikin jo pulkassa.

 Viimeinkin kauan haaveilemani Zumba-koulutus takana ja hirrrrveellä draivilla ja innolla odottamassa jo milloin pääsen suunnittelemaan omaa tuntia ja tärkeintä, milloin pääsee ohjaamaan!?!

 Saanko esitellä, your new Zumba-instructor Sanna Heikkinen! <3

Zumba-vaatteiden kirjo ihastutti! Tällainen tarttu omaan kouraan. (c) Sanna Heikkinen

Lavalla nähdään…;)

Nike Blast 2014- #jumppapeppujenkokoontumisajot

Moniin harrastuksiin liittyy niin sanottuja pyhiinvaelluskohteita, joihin eniten hurahtaneet matkaavat vaikka merien yli. Meille jumppapeppuille se on perinteisesti Nike Blast. 2014 tapahtuma järjestettiin viime vuoden tapaan Tukholman Globenissa. Tapahtuma oli jälleen menestys, ja järjestelyiltä vieläkin onnistuneempi kuin aiemmin.

Viikonlopun aikana kuplahallissa oli tarjolla kymmeniä huippuohjaajien tunteja. Tarjolla oli kaikkea mahdollista ryhmäliikuntaa hikirääkeistä harmonisiin body&mind- tunteihin.

Viime vuoden tapaan tiivistän raporttini kuviin ja niistä välittyviin tunnelmiin.

Leidin crew minä, Anu ja Mona.

Koomisin tuntinimike taisi olla Work BitchKun koutsi käskee, komennettavat tottelee. You gotta work bitch ;)

Päälavan tunnelmia.

Sunnuntailta tunnelmia spinningbileistä. Mä taisin vähän rakastua uuteen lajiin, kiitos Mona!

Kiitos ihanasta reissusta Anulle ja Monalle. Tästä on mukava lähteä äärimmilleen inspiroituneena jumppailemaan vuotta 2014! Toivottavasti Blastin anti välittyy myös teille jumppaajille tuntiemme kautta.

Miksi treenata LES MILLS BODYSTEP -tunnilla?

Siksi että siinä tulee hiki!

LesMills Bodystep -tunti on intensiivinen intervallitreeni, tiukkaa menoa 55 minuuttia, josta askellusta 45 min.

Mielenkiintoisempaa kuin lenkkeily.

Vauhdikas koreografia, mukaansatempaava musiikki ja tsemppaava ohjaaja saavat treenaajat ylittämään itsensä – minäkin kävisin, jollen jo ohjaisi ;)

Kunto kasvaa.

No taatusti! Myös lihaskunto, sillä askelluksen lomassa on lihaskunto-osuuksia.

Koordinaatio kehittyy.

Step-lauta asettaa omat haasteensa, tempo vaihtelee; lisäksi ohjaaja ohjaa peilikuvana, kuten muillakin Les Mills -konseptitunneilla.

Ottaa joitakin tunteja ennen kuin Bodystepistä pääsee jyvälle, mutta lupaan, että kaikki sekoilu on vaivan arvoista. :) Ohjelma pysyy samana kolme kuukautta, joten aikaa oppimiseen on enemmän kuin tarpeeksi. Samat tutut liikkeet ja askeleet löytyvät jokaisesta ohjelmasta, eri variaatioina tosin.

Lue lisää ja lyhemmin suomeksi Leidin sivuilta!

Huhhei mitä hikeä ja ah euforiaa! Bodystep-mallina Krista.

Miksi Sinä käyt Bodystepissä?

Tossut jalkaan ja steppaa itsesi tainnoksiin! Nähdään tunnilla!

- Henriikka

Kilpirauhasen vajaatoiminta, treenaaminen ja ohjaaminen

Olen sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa reilut pari vuotta. Lääkityksen sain 1,5 vuotta sitten.

Kilpparin vajaatoiminta on aika "uusi juttu" Suomessa, joten lääkärit eivät välttämättä aina tiedä, miten reagoida mihinkin. Olen kuullut myös sanottavan, että kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole sairaus laisinkaan, se on vaan laiskojen ihmisten tekosyy esim. lihavuudelle. Minulle tarjottiin esimerkiksi ensin masennuslääkkeitä, kun kerroin oireeni. Osasin onneksi itse vaatia verikokeita ja vajaatoiminnan testausta, kiitos kaverini.

Lääkityksen kanssa on säädetty nyt koko tämä aika, kun lääkkeitä olen syönyt. Lääkityksen aloittamisen jälkeen oloni parani hetkellisesti. Oireet kuitenkin palasivat, joten lääkitystä nostettiin pariinkin otteeseen. Vihdoin aloin tuntea oloni suht normaaliksi, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että arvot ovat menneet yli ja lääkitystä tulee laskea. Pieni epätoivo hiipi siinä vaiheessa mieleeni, "joudunko mä aina tuntemaan itseni näin sairaaksi?"

Viime kesänä vaihdoin lääkäriä. Verikokeiden jälkeen uusi lääkärini määräsi välittömästi suuremman lääkityksen ja ihmetteli, miksi ihmeessä lääkitystä oli edes vähennetty. Kävi ilmi, että edellinen lääkärini oli katsonut väärää arvoa...

Joka aamu noin 30min ennen ruokaa, loppuelämän ajan :) (c) Mona Skarp

Entäs sitten se liikunta, treenaaminen ja ohjaaminen?
Vajaatoimintaa sairastavilla voi olla monia (MONIA) oireita, riippuen aina ihmisestä. Minulla selkeimmät olivat väsymys, voimattomuus, palelu, ärsyyntyneisyys, painon selittämätön nousu ja kaikkein pahimpana ns. aivosumu. Vaikka aamulla nousi sängystä ja muka heräsi, en oikeastaan herännyt kunnolla koskaan. Ajatukset laahasivat jäljessä ja olo oli kertakaikkiaan hidas. Sanat eivät tahtoneet tulla suusta ulos ja mitään asioita en muistanut.

Jumppaa ohjatessa täytyy osata ennakoida ja muistettavaa on paljon. Mitäs sitten kun ennakointi puuttuu, kiitos jäljessä laahaavien ajatusten, sanat sekoittuvat mielessä tai eivät tule lainkaan suusta ulos? Monen monta kertaa jumppatunnin jälkeen olen istunut pukkarissa ja miettinyt, miten pystyn unohtamaan sanan reidet. REIDET? Tai että mitäs sitä tulikaan sanottua? Muistikuvat tunnista: 0. Kun vajaatoiminta oli pahimmillaan, suunnittelin jo ohjaamisen lopettamista.

Oma treenaaminen kärsi myös, painot eivät vaan nousseet lattialta. Siinä sitä sitten istuttiin jo suljetun Leidin lattialla ja itkettiin, että miksen mä vaan jaksa tätä hauiskääntöä edes kolmen kilon painolla?

Viime kesän jälkeen asiat tosiaan muuttuivat. Lääkitystä on nyt nostettu jo kaksi kertaa ja pikkuhiljaa oloni alkaa olla normaali. Välillä pysähdyn ihmettelemään pelkästään sitä oloa, että olen todella hereillä. Jumpassa sarjat ja liikkeet muistuvat mieleen ja salilla painot nousevat.

Taas kulkee! (c) Mona Skarp

Tiedän että kilpirauhasen vajaatoiminta on yleinen sairaus ja varmasti Leidistäkin löytyy asiakkaita, jotka kärsivät samasta vaivasta. Haluan tällä kirjoituksella sanoa, että tiedän tunteen.

Kuinka pahalta tuntuukaan, kun joku väittää ettei oma sairaus ole sairaus laisinkaan, vaan se onkin pelkkää laiskuutta? Kuinka yrität kaikkesi ja silti mikään ei suju? Kuinka missään ei ole enää mitään järkeä? Nukut, nukut ja nukut: väsyttää. Syöt terveellisesti ja urheilet: lihot. Puet lämpimästi päälle vaikka ulkona on +20 astetta: palelet. Kuinka sitä ajautuu miettimään, että oonko mää vaan hullu?

Jos apua ei löydy ensimmäiseltä lääkäriltä, vaihtakaa. Muistakaa kyseenalaistaa ja vaatia enemmän.

Tsemppiä ja iloa treeneihin!

-Mona