Lomaressin pauloissa

Tiedätkö kun loma alkaa lähestyä ja sitten kaikki työkaverit alkavat pikkuhiljaa hymyillä vinoon ja olla vähän leikkisästi kateellisia että sinä oot lähössä reissuun? Töissä hommat loppuvat kivasti juuri päivää ennen lomaa ja ehdit viimeisenä päivänä miettiä out-of-office-replyn muotoiluita kahvikupposen ääressä. Mietit rauhassa mitä viisasta ja fiksua pakkaat mukaan ja lähtöpäivän kohdalla kaikki on pelkkää utuista ihanaa rauhaa, jossa purjehdit ihanaiselle lomalle.

Lomalla on selkeät ja juuri sopivan raskaat suunnitelmat. Kohtaat uusia ihmisiä, tutustut uuteen kulttuuriin ja opettelet muutaman sanan täydellistä kohdemaan kieltä. Päästyäsi paikanpäälle, pitkäkään matka ei ole sinua uuvuttanut vaan olet sopivasti levännyt ja valmiiksi kohdemaan ajassa isostakin aikaerosta huolimatta. Ruoka on ollut hyvää ja lisäksi olet matkalla lohduttanut vieressä istuneen pariskunnan itkuista puolivuotiasta. Ihan vaan siksi että halusit auttaa, ei lapsen itku sinällään sinun seesteistä lomamoodiasi haitannut.

Aivan, en minäkään ole tuommoisesta kuullut eikä ole omalle kohdalle sattunut...

Me lähdettiin lomalle perjantaina täyden työpäivän jälkeen kun torstaina yöllä olin viideltä lopettanut pakkaamisen (joka oli siis vielä puolivälissä, mutta nukkumaan oli pakko mennä). Minun ei pitänyt olla perjantaina töissä tuntia kauempaa, mutta hups ja tups puolelle porukkaa tuli kaameana ja ennakoimattomana yllärinä että minä tosiaankin lähden NYT. "Siis mitä, että TÄNÄÄN?!?!?!", "Eikö siihen ollut vielä jokunen viikko muka?", "Well, we were supposed to apply you a VISA to South Africa... That might need to wait now?". Oli pakko siis hoitaa vielä yks juttu ja pari muuta hommaa perjantaina aamutuimaan.

Sekalainen sarja tavaraa siinä "extrakäsilaukussa"

Kävin perjantaina metsästämässä myös paria linssiä tuohon videokameraan, kun huomasin että meillä kotona jo kuukauden päivät majailleet linssit eivät mahdukaan kotelon kanssa yhteen... Kröhöm, kannatti onneksi testata niitä kuitenkin vielä lähtöä edeltävänä yönä, täällä uuden kotelon hommaaminen olisi ollut haastavampaa (ostin siis lopulta kotelon, kun linssejä ei löytynyt mistään).

Niin ja pesetin minä autonkin, perjantaina aamulla... Asiaa olin harkinnut kaksi viikkoa, mutta siinä hötäkässä sitten torstaina paikan jo suljettua ovensa anelin seuraavalle aamulle pesuaikaa. Käytän autoani Koskipesussa käsinpesussa, koska palvelu on hurjan hyvää ja jälki tarkkaa. Eikä edes maksa reilusti yli huolttisten pesujen. Siksi tämäkin on sellainen operaatio jonka ehkä voisi hoitaa joskus muulloin kuin lähtöhötäkässä.

Perillä viimein! Varjossa koska päällä on pitkäpunttiset pöksyt ja t-paita joka haisee valmiiksi hielle.

Yksikään hellevaatteista ei muuten mahtunut päälleni. Puolessatoista vuodessa kerätyt +15kg (kiitos kilpirauhasen) eivät solahda mihinkään hellevermeeseen mitenkään päin. Toisaalta pakkaus helpottui kun laukkuun ei löytynyt mitään täytettä. Pieni stressipiikki ja ehkä aavistus itku-potku-raivaria nosti tässä kohden päätään. Vaan ei auttanut, eteenpäin ja tekniikkalaitteiden kimppuun.

Meikäläisellä on mukana pokkari, sukelluskotelo pokkarille, GoPro videokamera ja siihen kosolti lisäkansia ja latureita jne., läppäri, vastamelukuulokkeet ja ipad. Sekä tietenkin kaikennäköisiä johtoja näiden lataamiseksi ja kuvien siirtämiseksi pitkin poikin. Kameroissa on molemmissa vähintään yksi vara-akku. Yksikin laturi tai piuhanpätkä tai herrasiunaa laite kun unohtuisi kotiin niin tulisi itku. Jotenka nämä kamat pakataan noin kolmeen kertaan ja sijoitetaan ne käsimatkatavaroihin.

Tässä ois huomisen sukelluskamppeet (paitti että en aatellu noita kuulottimia kyllä ottaa). Kuvasta uupuu vaatteet joita on tuplakokoinen kasa tuossa sängyn toisessa nurkassa. 

Pakatessani tekniikkaa huomasin että käsimatkatavaran painoksi tulee noin 8kg ja sieltä puuttuvat vielä varavaatteet, lompakko ja lääkkeet. Noh, jonkin verran lentokenttiä kolunneena otin sitten riskin, että kukaan ei punnitse reittilennolla ja otin mukaan vielä extra kassin johon voin osan tunkea. Näitä ei yleensä jotenkin huomioida, että naisella on käsilaukku ja käsimatkatavara. Yksikään tavara kun EI VOI jäädä matkalaukkuun tai kotiin, koska sitten niitä ei ehkä koskaan matkalla tapaisi.

Tällä kertaa ehdimme lähteä kentälle ihan ajoissa. Ei tarvinnut juosta koneeseen hiki päässä vaan ehdittiin ihan syöpötellä (se unohtunut lounas) kentällä. Matkustus oli yllättävän rankkaa ja kohteessa suunnilleen ensimmäinen toimitus oli peruuttaa sunnuntaille aiotut aloitussukellukset. Mennään vasta huomenna maanantaina kun on päivä toivuttu tästä hässäkästä :)

ps. Etelä-Afrikan viisumi ei muuten ollut läppä, mutta palataan siihen sitten jos tilanne on vielä todellinen kun loma on ohi ;)

- Taina